Kuningatar Annan sota

Kuningatar Annan sota
Osa Espanjan perimyssotaa

Eurooppalaiset Pohjois-Amerikan siirtomaat, 1702.
Päiväys1702–1713
PaikkaPohjois-Amerikka
Lopputulos Brittiläisten voitto
Utrechtin rauha
Portsmouthin rauha
Alueelliset
muutokset
Ranska luovuttaa Acadien, Newfoundlandin, Hudsoninlahden ja Saint Kittsin Britannialle
Vaikutukset Väestöllinen ja taloudellinen hävitys Espanjan Floridassa[1]
Osapuolet

 Ranska

 Espanja

Wabanakit
Mohawkit
Choctawit
Timucuat
Apalacheet
Natchezit

Englanti Englanti (ennen 1707)

Iso-Britannia Iso-Britannia (jälkeen 1707)

Creekit
Chickasawit
Yamaseet
Irokeesit
Komentajat
  • José de Zúñiga y la Cerda
  • Daniel d’Auger de Subercase
  • Philippe de Rigaud Vaudreuil
  • Isä Sébastien Rale
  • Jean-Baptiste Hertel de Rouville
  • Joseph Dudley
  • James Moore
  • Francis Nicholson
  • Hovenden Walker
  • Benjamin Church
Teganissorenit

Kuningatar Annan sota (1702–1713) oli toinen neljästä ranskalaisten ja intiaanien sodista, jotka sodittiin Ranskan ja Englannin (myöhemmin Iso-Britannia) välillä Pohjois-Amerikassa maanosan herruudesta. Se oli osa Espanjan perimyssotaa, joka sodittiin pääosin Euroopassa. Kahden päätaistelijan lisäksi sotaan liittyi useita intiaaniheimoja ja Espanja, joka oli Ranskan puolella. Sota tunnettiin kuningatar Annan sotana brittiläisissä siirtomassa. Muita nimiä sodalle olivat Kolmas intiaanisota ja Ranskassa Toinen mannertenvälinen sota.

Sotaa käytiin kolmella eri rintamalla: Espanjan Florida ja englantilainen Carolinan provinssi taistelivat toisiaan vastaan; Uuden-Englannin siirtomaat taistelivat ranskalaisia ja intiaaneja vastaan Acadiessa ja Kanadassa; Newfoundlandissä englantilaiset St. Johnin uudisasukkaat kyseenalaistivat saaren hallinnan Plaisancen ranskalaisia vastaan.

Vuonna 1712 solmitun alustavan rauhansopimuksen jälkeen Utrechtin rauha päätti sodan vuonna 1713. Ranska joutui luovuttamaan Hudsoninlahden, Acadien ja Newfoundlandin Britannialle, mutta sai pitää Cape Bretonin ja muut Saint Lawrencen lahden saaret. Jotkut rauhansopimuksen ehdot olivat epämääräisiä eikä niissä mainittu intiaaniheimoja, luoden perustan tuleville konflikteille.

  1. Weber, s. 144–145.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search